lauantai 16. helmikuuta 2019

Trump arvostelee Atom/Humaloven Virgon

  • Virgo
  • Panimo: Atom Beers / Humalove Brewing
  • Tyyli: Stout (Imperial)
  • Alkoholi: 8 % 
  • Promillet juodessa: 0,6 
  • Suositus: Trumpin puheita kuunnellessa, ihmiskunnan tilaa ihmetellessä

I'm awesome


Katsokaas, jos on tämmönen stoutti - mun setä oli myös tuurijuoppo ja alkoholin mesenaatti; hyvät geenit, tosi hyvät geeni, ok, tosi fiksu, oman elämänsä maisteri, tosi hyvä, tosi fiksu - tiedättekö te, jos sä oot tuurijuoppo, jos mä oisin absolutisti kaikki sanoisi että mä oon maailman fiksuin tyyppi - näin on! - mutta kun sä oot tuurijuoppo kaikki tekee siitä ison numeron ja siksi mä aina kerron: meni Joensuun yliopistoon, joi viinaa, meni sinne, teki sitä, teki tätä, juopotteli rankasti - siksi mun pitää aina näyttää Untappdin tilastot koska kukaan ei usko mua - jos me nyt katotaan tätä stouttia niin ainoa asia mikä mua häiritsee - se ois voinut olla tosi hyvä, melkein yksi parhaimmista - olut on voimakasta, mun setä selitti tän vuosia sitten, 35 vuotta sitten, hän selitti kaikki tuurijuoppouden puolet, mutta kuka sen olisi uskonut - mutta jos nyt katsotaan tätä olutta - niitä oli neljä, mutta nyt vaan kolme - mutta kun niitä oli neljä, olisin väittänyt että se on vain monopolin vika: Keskustalaiset ja Demarit haluaa vain rajoittaa mun juomista ja nostaa veroja - on se Keskusta paska puolue ja Alkon monopoli pitäis purkaa - mutta loppujenlopuksi ihan hyvä stoutti, ehkä yksi parhaimmista, chiliä ja vaniljaa, hyvät maltaat, tosi hyvät maltaat. 3.75/5




torstai 7. helmikuuta 2019

Kävin Tampereella (osa 2)

Aikaisemmat tekstit ovat menneet vahvasti hupsuttelun puolelle, joten ajattelin tehdä vaihteeksi puoliasiallisen olutarvion. Tampere-mission pääasiallinen tarkoitushan oli pitää pienimuotoiset olut-iltamat, kun ystäväni kertoi heittäneensä vaimon ja lapset pihalle ja kutsui sivistyneesti nautiskelemaan olusia. Sivistyneisyys oli luonnollisesti kaukana tapahtumasta, mutta ainakin hauskaa oli.

Beergiumista tilattu lavallinen olutta oli odottamassa päämäärässä ja sieltä aikasemminkin tilanneena pitää kyllä antaa 5/5 arvostelu - ihan mukava valikoima, ok hinnat ja toimitus viikossa kotiovelle. Jos Alkosta saisi näin hyvää palvelua niin saattaisin sieltä joskus jotain tilatakin.

Joten seuraavaksi pika-arvostelut muutamista, valitettavasti en tajunnut kirjoittaa mitään kesken illan joten nämä menee vähän hatarien muistikuvien mukaan.

Strange brews in the fridge

  • Strange Years Anniversary IPA
  • Panimo: Strange Brew
  • Tyyli: IPA (American)
  • Alkoholi: 7,3 % 
  • Promillet juodessa: 0,3 
  • Suositus: Kesällä mökillä tai Kreikan merta tuijotellessa

Ateenalaisen panimon 1-vuotis synttäriolut ja mikä olut se onkaan. En ole pahemmin Kreikkaan tutustunut olutmaana, mutta jos taso on tälläinen niin pitää varmaan alkaa tekemään lähempää tuttavuutta. Samea ja kermainen hedelmä- ja humalapommi tuoksuu ja maistuu miltä pitääkin... Hedelmäiseltä ja humalaiselta? 4,25/5


  • Sudden Life
  • Cervejaria Dádiva
  • Tyyli: IPA (New England)
  • Alkoholi: 5,6 % 
  • Promillet juodessa: ~0,4 ‰
  • Suositus: Sambakulkueessa, Saksa-Brasilia MM-matsia katsoessa

Toinen vähän oudompi olutmaa, Brasilia. Tää oli odotuslistan kärjessä ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu vaikutti lupaavalta mutta maku pääsi hieman pettämään, varsinkin jälkimaku liian terävä ja mausteinen. Ihan hyvä perusneipa silti, 3,5/5.

Ois ollut kova blogin nimi, lasissa Dádivaa

  • Chocodope (aka Nutella Porter)
  • Panimo: In Peccatum Craft Beer
  • Tyyli: Porter
  • Alkoholi: 9 % 
  • Promillet juodessa: ~1,5 ‰
  • Suositus: Jalin tehdaskierroksen jälkeen

Vähän heikot muistikuvat tästä, paitsi että oli mainitsemisen arvoinen. Tuoksusta ei muistikuvaa, maku yllättävän kevyt mutta pähkinää, kaakaota ja vaikka mitä herkkua. Hintaansa (4e) nähden loistava, mutta maku olisi kaivannut vielä vähän syvyyttä. 3.75/5


  • Oh Daisy, You Are Wilder Than My Hops!
  • Panimo: In Peccatum Craft Beer
  • Tyyli: IPA (New England)
  • Alkoholi: 4,4 % 
  • Promillet juodessa: ~0,5 ‰
  • Suositus: Hippien kanssa pellolla juostessa, ei koskaan

In Peccatumin muihin oluihin verrattuna tämä oli kyllä aika järkytys, etiketissä oli jotain mainintaa "kokeellisesta oluesta". Tuoksu mitäänsanomattoman kukkainen, maku mitäänsanomattoman kukkainen - samaan tulokseen pääsisi pistämällä voikukkia likoamaan tuoppiin pariksi viikoksi. Suosittelen kiertämään tämän kokeen kaukaa, 2.5/5.



perjantai 1. helmikuuta 2019

Kävin Tampereella (osa 1)

Herätyskellon ääni viiltää tajuntaani epäinhimillisen aikaisin - yhdeksältä. Suussa maistuu metalli, epätoivo ja eilisen virheet. Nousen, en herää. Aamupalaksi nautin kolme kuppia kahvia ja viisi tupakkaa, suussa maistuu vieläkin pahemmalle. Herään, en haluaisi nousta.

Kävelen lyhyen matkan juna-asemalle, jossa hyppään taktisesti valittuun pendolinoon - lähijuna olisi ollut 10 euroa halvempi, mutta siellä ei ole ravintolavaunua.

Miksei se ole Untappd verified venue?

Vien tavarat paikalleni ja tapaan tutut junaystäväni: 50-vuotiaan miehen joka jostain syystä istuu paikallani, itkevän lapsen sekä puhelimeensa sairauskertomustaan huutavan mummon. Vakioporukan olemassaolo suorastaan pakottaa minua siirtymään ravintolavaunuun, mutta en vain pysty siihen. Laitan vastamelukuulokkeet päähän, Spotifystä rauhoittavaa hardcore-punkkia ja päätän ottaa 15minuutin torkut.

Herään kahden tunnin päästä Tampereella, onnittelen itseäni taktisesta sijoituksesta.

Valmistaudun ensikosketukseen paikallisten alkuasukkaiden kanssa ottamalla lasihelmiä esille, mutta pelko osoittautuu turhaksi kun natiivi ystäväni on vastassa ja pääsen onneksi hänen suojelukseensa. Teen kuitenkin parhaani sopeutuakseni joukkoon ja yritän lisätä Tappara ja Ukkometso -sanojen käyttöä. Lähtiessämme etenemään katson tuon ultrajuoksijan höyhenenkevyttä, gepardimaista askellusta ja lausun rukouksen krapulan voiherrajumalalle: toivottavasti saan nopeasti oman gepardini.

Hengästyn 500 metrin matkalla Konttoriin.



Taktisesti ajoitettu juna takaa myös sen, että olemme tasan kello 12 odottamassa tuon loistavan juomaravintolan ovien avautumista. Baarimikko katsoo kummasti toivottaessani hyvää tapparaa.

Tilaan toiseksi aamupalaksi Alefarmin Citrellan (4/5, loistava hedelmäinen neipa) sekä Stigbergets Bryggerin Miami Meown (3,75/5, tiukka DIPA kuten odottaa saattoi) samalla katsoen nenänvartta pitkin ystäväni hapanoluita (Coolhead Brew, Naked sauna sour 2,5/5 sekä Deep Double Apple Crumble, 3/5). Tunnen olon alkavan normalisoitumaan.

Ukkometsoon!

Emme mene, pakko saada myös kiinteää ruokaa. Vieressä on onneksi Suomen paras keskinkertainen hamberderi-ravintola: Naughty BRGR. Silmät kiinni valitun burgerin jälkeen huomio kiinnittyy olennaiseen, jääkaappiin. Keskinkertaiset Brooklyn Breweryn oluet näyttelevät luonnollisesti pääosaa, mutta onneksi kaapista löytyy myös Donut Islandin Milfshake (4/5, mansikkapirtelö naamioitu ovelasti olueksi, arvostan).



Maha täysi, pää tyhjä ja pohjaton jano joten suunta on selvä - kohti illan päätapahtumaa, olutseuran maistajaisia. Tällä kertaa olutseura on tosin 2 ihmistä ja maistajaisten parempi nimitys taitaa olla ryyppäjäiset, mutta asiat pitää freimata positiivisesti vaimoa varten.

Lyhyen bussimatkan jälkeen pelko hiipii jälleen puseroon: lapsiperheitä, samanvärisiä tuulipukuja, sauvakävelijöitä - olen saapunut omakotitalolähiöön. Nyt äkkiä huppu heilumaan, että selviän vielä hengissä.