Kävelen lyhyen matkan juna-asemalle, jossa hyppään taktisesti valittuun pendolinoon - lähijuna olisi ollut 10 euroa halvempi, mutta siellä ei ole ravintolavaunua.
Miksei se ole Untappd verified venue?
Vien tavarat paikalleni ja tapaan tutut junaystäväni: 50-vuotiaan miehen joka jostain syystä istuu paikallani, itkevän lapsen sekä puhelimeensa sairauskertomustaan huutavan mummon. Vakioporukan olemassaolo suorastaan pakottaa minua siirtymään ravintolavaunuun, mutta en vain pysty siihen. Laitan vastamelukuulokkeet päähän, Spotifystä rauhoittavaa hardcore-punkkia ja päätän ottaa 15minuutin torkut.
Herään kahden tunnin päästä Tampereella, onnittelen itseäni taktisesta sijoituksesta.
Valmistaudun ensikosketukseen paikallisten alkuasukkaiden kanssa ottamalla lasihelmiä esille, mutta pelko osoittautuu turhaksi kun natiivi ystäväni on vastassa ja pääsen onneksi hänen suojelukseensa. Teen kuitenkin parhaani sopeutuakseni joukkoon ja yritän lisätä Tappara ja Ukkometso -sanojen käyttöä. Lähtiessämme etenemään katson tuon ultrajuoksijan höyhenenkevyttä, gepardimaista askellusta ja lausun rukouksen krapulan voiherrajumalalle: toivottavasti saan nopeasti oman gepardini.
Hengästyn 500 metrin matkalla Konttoriin.
Taktisesti ajoitettu juna takaa myös sen, että olemme tasan kello 12 odottamassa tuon loistavan juomaravintolan ovien avautumista. Baarimikko katsoo kummasti toivottaessani hyvää tapparaa.
Tilaan toiseksi aamupalaksi Alefarmin Citrellan (4/5, loistava hedelmäinen neipa) sekä Stigbergets Bryggerin Miami Meown (3,75/5, tiukka DIPA kuten odottaa saattoi) samalla katsoen nenänvartta pitkin ystäväni hapanoluita (Coolhead Brew, Naked sauna sour 2,5/5 sekä Deep Double Apple Crumble, 3/5). Tunnen olon alkavan normalisoitumaan.
Ukkometsoon!
Emme mene, pakko saada myös kiinteää ruokaa. Vieressä on onneksi Suomen paras keskinkertainen hamberderi-ravintola: Naughty BRGR. Silmät kiinni valitun burgerin jälkeen huomio kiinnittyy olennaiseen, jääkaappiin. Keskinkertaiset Brooklyn Breweryn oluet näyttelevät luonnollisesti pääosaa, mutta onneksi kaapista löytyy myös Donut Islandin Milfshake (4/5, mansikkapirtelö naamioitu ovelasti olueksi, arvostan).
Maha täysi, pää tyhjä ja pohjaton jano joten suunta on selvä - kohti illan päätapahtumaa, olutseuran maistajaisia. Tällä kertaa olutseura on tosin 2 ihmistä ja maistajaisten parempi nimitys taitaa olla ryyppäjäiset, mutta asiat pitää freimata positiivisesti vaimoa varten.
Lyhyen bussimatkan jälkeen pelko hiipii jälleen puseroon: lapsiperheitä, samanvärisiä tuulipukuja, sauvakävelijöitä - olen saapunut omakotitalolähiöön. Nyt äkkiä huppu heilumaan, että selviän vielä hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti