Pelkoa ja inhoa Helsinki Beer Festivaaleilla

Me oltiin jossain Olarin panimon tiskin kohdalla kun olut alkoi käymään päähän. Muistan sanoneeni jotain tyyliin "Päässä alkaa vähän heittää, ehkä mun pitäisi ottaa seuraavaksi vettä", kunnes yhtäkkiä kuulin kauhean metelin ympärilläni joka täytti koko Kaapelitehtaan. "Herranjumala, ketä nämä kaikki eläimet ovat!"

Ja yhtäkkiä oli taas hiirenhiljaista. Asianajajani oli ottanut paidan päältään kaadettuaan oluensa rinnuksilleen ja kysyi mitä minä taas huudan. "Ei mitään", sanoin varovasti, "ehkä meidän kannattaisi mennä istumaan." Päätin olla huomauttamatta ympäröivistä humalaisista eläimistä, ehkä on parempi jos hän ei tiedä niistä.

Asianajajani huomasi tuon yksinäisen pojankoltiaisen valitettavasti ennen minua. "Mennään istumaan tuonne!" ja ennen kuin ehdin väittää vastaan hän istui jo vastapäätä tuota viatonta nuorukaista. "Jumaleissön!" hän tokaisi, "en olekaan ennen ryypännyt ammattilaisten kanssa!" "Niinkö? Ehkä on sitten jo korkea aika", vastasin istuessani pöytään.

"Me ollaan sun ystäviä", asianajajani tokaisi, "me ei olla niin kuin muut." Kirosin hänet hiljaa mielessäni alimpaan helvettiin ja käskin jättämään nuo jutut pois tai kuppaisin hänet. Onneksi hän näytti ymmärtävän ja Kaapelitehtaan melu oli niin suuri että nuorukainen tuskin kuuli mitä puhuimme. Vai kuuliko hän?

Kuinka kauan pystyisimme jatkamaan tätä? Kuinka kauan kestäisi, ennen kuin jompikumpi meistä alkaisi kertomaan jotain päätöntä tarinaa humalahakuisilta ammattilaisvuosiltamme? Mitä hän siitä ajattelisi? Sitäpaitsi tämä sama, kolkko tehdashalli on Ismo Junnin viimeinen asuinsija ja jos hän tekisi saman, synkän kytköksen asianajajani kertoessa jotain sekavaa tarinaa - mitä sitten tapahtuu? Pitääkö meidän viedä hänet saunan taakse ennen kuin hän pääsee kertomaan meistä noille korruptoituneille keskusrikospoliisin natseille?

Sanoinko tuon kaiken ääneen? Vai kuvittelenko vain?

Ajattelin, että ehkä on parempi selittää kaikki perinpohjin jotta hän rauhoittuisi ja kävin istumaan toiselle puolelle pöytää ihaillen samalla hänen kaljalasin muotoja.

"KUULETKO MINUA?" huusin hänen korvaansa ja hento nyökkäys vahvisti asian. "Hyvä juttu", selitin innoissani, "koska sinun pitää ymmärtää että tulimme tänne Helsinki Beer Festivaaleille etsimään Suomalaista Unelmaa. Olemme juoneet tilit tyhjiksi koska se on ainoa tapa saavuttaa Unelma. Ymmärrätkö?" Hän nyökkäsi taas, mutta näin pelon hänen katseessaan.

"Haluan vaan, että sulla on tarvittavat taustatiedot tästä kaikesta", selitin hieman konsonanttipainotteisesti, "koska meidän tehtävä on hieman pahaenteinen. Perkele, mä ihan unohdin tän bissen. Haluutko maistaa?" Poika pudisteli päätään. "Entäs vähän hapanolutta?" kysyin. "Mitä?" "Okei, unohda se. "

"Eli juttu on näin: me oltiin 24 tuntia sitten Panemassa - loosissa tietenkin - kun tämä vertikaalisesti rajoittunut tarjoilija tuli tuomaan soivaa puhelinta: "Hei oliks tää sun kännykkä? Etsä oottanut jotain tärkeää puhelua?" Meinasin kaatua tuoliltani ottaessani pitkän hörpyn oluestani ja nauroin: "Ja tiedätsä mitä? Se tarjoilija oli oikeassa - olin odottanut puhelua, mutta en vain tiennyt kenelle se oli tarkoitettu!" Pojan ilme oli täynnä hämmennystä ja pelkoa.

Jatkoin sössöttämistäni: "Sun pitää ymmärtää, että tämä mies vastapäätä on asianajajani! Hän ei ole mikään irtolainen, jonka löysin Piritorilta. Hitto, katso häntä: hän ei ehkä näytä samalta kuin sinä ja minä koska hän on ulkomaalainen - Kouvolasta, jos en erehdy. Mutta ei sen väliä! Et kait sinä ole ennakkoluuloinen?" "No en hitossa!" nuorukainen takelteli. "Niin ajattelinkin", sanoin, "koska riippumatta hänen Kouvolalaisuudestaan tämä mies on minulle hyvin arvokas!" Vilkaisin asianajajaani, mutta hänen toinen silmänsä katsoi päin vittua ja toinen mitä vittua.

Iskin nyrkilläni pöytään: "Jumalauta, tämä on tärkeää! Tämä tarina on totta!" Asianajajani valahti valkeaksi: "Älä nyt saatana kaada näitä kaljoja!" Nuorukainen oli valmis juoksemaan pois, mutta jokin pelon ja kauhun herkkä tasapaino pakotti hänet syvemmälle tuoliin.

Fiilis alkoi käydä ikäväksi, mutta miksi? Olin ymmälläni ja humalassa: eikö tässä pöydässä enää kommunikoitu? Olimmeko vajonneet muiden eläinten tasolle?

Sillä tämä tarina on totta, olen varma siitä. Ja on tärkeää, että saan selitettyä matkamme tarkoituksen tuolle nuorukaiselle.

Muistaakseni olimme Panemassa ja lopetettuani tuon puhelun käännyin asianajaani päin: "Se oli Olutpostista, he haluavat että menen Kaapelitehtaalle raportoimaan olutfestareista." "Jeesus perkele!" asianajajani huudahti, "koko kuvio alkaa käymään selväksi. Tulet tarvitsemaan vielä paljon lainopillisia neuvoja ja ensimmäinen niistä on se, että vältät goseja kuin ruttoa."

"Kuulostaa järkevältä", sanoin, "jos tälläiseen hommaan ryhtyy tarvitaan asianmukaiset varusteet ja paljon valuuttaa. Soitan Espoosta käteistä."

Trump arvostelee Atom/Humaloven Virgon

• Virgo
• Panimo: Atom Beers / Humalove Brewing
• Tyyli: Stout (Imperial)
• Alkoholi: 8 % 
• Promillet juodessa: 0,6 ‰
• Suositus: Trumpin puheita kuunnellessa, ihmiskunnan tilaa ihmetellessä

I'm awesome

Katsokaas, jos on tämmönen stoutti - mun setä oli myös tuurijuoppo ja alkoholin mesenaatti; hyvät geenit, tosi hyvät geeni, ok, tosi fiksu, oman elämänsä maisteri, tosi hyvä, tosi fiksu - tiedättekö te, jos sä oot tuurijuoppo, jos mä oisin absolutisti kaikki sanoisi että mä oon maailman fiksuin tyyppi - näin on! - mutta kun sä oot tuurijuoppo kaikki tekee siitä ison numeron ja siksi mä aina kerron: meni Joensuun yliopistoon, joi viinaa, meni sinne, teki sitä, teki tätä, juopotteli rankasti - siksi mun pitää aina näyttää Untappdin tilastot koska kukaan ei usko mua - jos me nyt katotaan tätä stouttia niin ainoa asia mikä mua häiritsee - se ois voinut olla tosi hyvä, melkein yksi parhaimmista - olut on voimakasta, mun setä selitti tän vuosia sitten, 35 vuotta sitten, hän selitti kaikki tuurijuoppouden puolet, mutta kuka sen olisi uskonut - mutta jos nyt katsotaan tätä olutta - niitä oli neljä, mutta nyt vaan kolme - mutta kun niitä oli neljä, olisin väittänyt että se on vain monopolin vika: Keskustalaiset ja Demarit haluaa vain rajoittaa mun juomista ja nostaa veroja - on se Keskusta paska puolue ja Alkon monopoli pitäis purkaa - mutta loppujenlopuksi ihan hyvä stoutti, ehkä yksi parhaimmista, chiliä ja vaniljaa, hyvät maltaat, tosi hyvät maltaat. 3.75/5

Kävin Tampereella (osa 2)

Aikaisemmat tekstit ovat menneet vahvasti hupsuttelun puolelle, joten ajattelin tehdä vaihteeksi puoliasiallisen olutarvion. Tampere-mission pääasiallinen tarkoitushan oli pitää pienimuotoiset olut-iltamat, kun ystäväni kertoi heittäneensä vaimon ja lapset pihalle ja kutsui sivistyneesti nautiskelemaan olusia. Sivistyneisyys oli luonnollisesti kaukana tapahtumasta, mutta ainakin hauskaa oli.

Beergiumista tilattu lavallinen olutta oli odottamassa päämäärässä ja sieltä aikasemminkin tilanneena pitää kyllä antaa 5/5 arvostelu - ihan mukava valikoima, ok hinnat ja toimitus viikossa kotiovelle. Jos Alkosta saisi näin hyvää palvelua niin saattaisin sieltä joskus jotain tilatakin.

Joten seuraavaksi pika-arvostelut muutamista, valitettavasti en tajunnut kirjoittaa mitään kesken illan joten nämä menee vähän hatarien muistikuvien mukaan.

Strange brews in the fridge

• Strange Years Anniversary IPA
• Panimo: Strange Brew
• Tyyli: IPA (American)
• Alkoholi: 7,3 % 
• Promillet juodessa: 0,3 ‰
• Suositus: Kesällä mökillä tai Kreikan merta tuijotellessa

Ateenalaisen panimon 1-vuotis synttäriolut ja mikä olut se onkaan. En ole pahemmin Kreikkaan tutustunut olutmaana, mutta jos taso on tälläinen niin pitää varmaan alkaa tekemään lähempää tuttavuutta. Samea ja kermainen hedelmä- ja humalapommi tuoksuu ja maistuu miltä pitääkin... Hedelmäiseltä ja humalaiselta? 4,25/5

• Sudden Life
• Cervejaria Dádiva
• Tyyli: IPA (New England)
• Alkoholi: 5,6 % 
• Promillet juodessa: ~0,4 ‰
• Suositus: Sambakulkueessa, Saksa-Brasilia MM-matsia katsoessa

Toinen vähän oudompi olutmaa, Brasilia. Tää oli odotuslistan kärjessä ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu vaikutti lupaavalta mutta maku pääsi hieman pettämään, varsinkin jälkimaku liian terävä ja mausteinen. Ihan hyvä perusneipa silti, 3,5/5.

Ois ollut kova blogin nimi, lasissa Dádivaa

• Chocodope (aka Nutella Porter)
• Panimo: In Peccatum Craft Beer
• Tyyli: Porter
• Alkoholi: 9 % 
• Promillet juodessa: ~1,5 ‰
• Suositus: Jalin tehdaskierroksen jälkeen

Vähän heikot muistikuvat tästä, paitsi että oli mainitsemisen arvoinen. Tuoksusta ei muistikuvaa, maku yllättävän kevyt mutta pähkinää, kaakaota ja vaikka mitä herkkua. Hintaansa (4e) nähden loistava, mutta maku olisi kaivannut vielä vähän syvyyttä. 3.75/5

• Oh Daisy, You Are Wilder Than My Hops!
• Panimo: In Peccatum Craft Beer
• Tyyli: IPA (New England)
• Alkoholi: 4,4 % 
• Promillet juodessa: ~0,5 ‰
• Suositus: Hippien kanssa pellolla juostessa, ei koskaan

In Peccatumin muihin oluihin verrattuna tämä oli kyllä aika järkytys, etiketissä oli jotain mainintaa "kokeellisesta oluesta". Tuoksu mitäänsanomattoman kukkainen, maku mitäänsanomattoman kukkainen - samaan tulokseen pääsisi pistämällä voikukkia likoamaan tuoppiin pariksi viikoksi. Suosittelen kiertämään tämän kokeen kaukaa, 2.5/5.

Kävin Tampereella (osa 1)

Herätyskellon ääni viiltää tajuntaani epäinhimillisen aikaisin - yhdeksältä. Suussa maistuu metalli, epätoivo ja eilisen virheet. Nousen, en herää. Aamupalaksi nautin kolme kuppia kahvia ja viisi tupakkaa, suussa maistuu vieläkin pahemmalle. Herään, en haluaisi nousta.

Kävelen lyhyen matkan juna-asemalle, jossa hyppään taktisesti valittuun pendolinoon - lähijuna olisi ollut 10 euroa halvempi, mutta siellä ei ole ravintolavaunua.

Miksei se ole Untappd verified venue?

Vien tavarat paikalleni ja tapaan tutut junaystäväni: 50-vuotiaan miehen joka jostain syystä istuu paikallani, itkevän lapsen sekä puhelimeensa sairauskertomustaan huutavan mummon. Vakioporukan olemassaolo suorastaan pakottaa minua siirtymään ravintolavaunuun, mutta en vain pysty siihen. Laitan vastamelukuulokkeet päähän, Spotifystä rauhoittavaa hardcore-punkkia ja päätän ottaa 15minuutin torkut.

Herään kahden tunnin päästä Tampereella, onnittelen itseäni taktisesta sijoituksesta.

Valmistaudun ensikosketukseen paikallisten alkuasukkaiden kanssa ottamalla lasihelmiä esille, mutta pelko osoittautuu turhaksi kun natiivi ystäväni on vastassa ja pääsen onneksi hänen suojelukseensa. Teen kuitenkin parhaani sopeutuakseni joukkoon ja yritän lisätä Tappara ja Ukkometso -sanojen käyttöä. Lähtiessämme etenemään katson tuon ultrajuoksijan höyhenenkevyttä, gepardimaista askellusta ja lausun rukouksen krapulan voiherrajumalalle: toivottavasti saan nopeasti oman gepardini.

Hengästyn 500 metrin matkalla Konttoriin.

Taktisesti ajoitettu juna takaa myös sen, että olemme tasan kello 12 odottamassa tuon loistavan juomaravintolan ovien avautumista. Baarimikko katsoo kummasti toivottaessani hyvää tapparaa.

Tilaan toiseksi aamupalaksi Alefarmin Citrellan (4/5, loistava hedelmäinen neipa) sekä Stigbergets Bryggerin Miami Meown (3,75/5, tiukka DIPA kuten odottaa saattoi) samalla katsoen nenänvartta pitkin ystäväni hapanoluita (Coolhead Brew, Naked sauna sour 2,5/5 sekä Deep Double Apple Crumble, 3/5). Tunnen olon alkavan normalisoitumaan.

Ukkometsoon!

Emme mene, pakko saada myös kiinteää ruokaa. Vieressä on onneksi Suomen paras keskinkertainen hamberderi-ravintola: Naughty BRGR. Silmät kiinni valitun burgerin jälkeen huomio kiinnittyy olennaiseen, jääkaappiin. Keskinkertaiset Brooklyn Breweryn oluet näyttelevät luonnollisesti pääosaa, mutta onneksi kaapista löytyy myös Donut Islandin Milfshake (4/5, mansikkapirtelö naamioitu ovelasti olueksi, arvostan).

Maha täysi, pää tyhjä ja pohjaton jano joten suunta on selvä - kohti illan päätapahtumaa, olutseuran maistajaisia. Tällä kertaa olutseura on tosin 2 ihmistä ja maistajaisten parempi nimitys taitaa olla ryyppäjäiset, mutta asiat pitää freimata positiivisesti vaimoa varten.

Lyhyen bussimatkan jälkeen pelko hiipii jälleen puseroon: lapsiperheitä, samanvärisiä tuulipukuja, sauvakävelijöitä - olen saapunut omakotitalolähiöön. Nyt äkkiä huppu heilumaan, että selviän vielä hengissä.

Arviossa 24 x Saku Originaal

Sessionable beers, eli suomeksi jynkytettävät oluet, oli viime vuoden huonoin trendi: en koskaan ymmärtänyt logiikkaa jossa mausta tinkimällä pyritään päästä jynkyttämään useampi olut. Toki mukaan mahtui maistuvia poikkeuksiakin, mutta mitä jos silti pyrittäisiin tästä trendistä eroon ja pysytään ihan rohkeasti niissä tupla-ipoissa?

Oma suhteeni oluisiin on kuitenkin aina ollut samanlainen kuin showpainijoilla tuoleihin - pääasiassa ei ole niiden korrekti käyttötarkoitus, vaan tarkoitus saada pää kipeäksi. Ajassa mukana oleva ja trendien aallonharjalla surffaava blogistimme päätti kuitenkin jynkyttää oikein kunnolla ja selvittää, onko tässä mitään järkeä - eli sessioarviossa Saku Originaal x 24.

Vielä tässä vaiheessa idea tuntui hyvälle

• Saku Originaal
• Panimo: Saku Õlletehas 
• Tyyli: Lager
• Alkoholi: 4,4 % 
• Promillet juodessa: Vaihtelevasti
• Suositus: Mökillä huonossa seurassa, muiden juomien loputtua

(Varoitus: arviot tehty suurimmaksi osaksi livenä, loppuillan tekstejä piti vähän dekryptata.)

1. Vaikeaa sanoa paljon näille bulkkikaljoille pitäisi antaa yleensä arvosanaksi. Untappdiin oli merkitty 1,5 joten otetaan se sitten baselineksi.
2. 1,5 - ei muutosta. Mutta pitäisikö perusarvostelun olla korkeampi? Eihän tämä hyvää ole, mutta ei tämä nyt sentään hapanolutta ole.
3. Aamupalaksi munaa, pekonia ja hedelmiä, ruokajuomana Saku. Selvästi parempaa, 2,0.
4. Gintonic maistui hyvälle - olut selvästi huonompi. 1,0
5. Vaimo tuli hiihtolenkiltä, tuli joku sympatiahiki niin olutkin maistui taas paremmalle. 1,75
6. Taitaa eilisilta painaa hartioilla kun tuli jo ensimmäinen vahinko, puolet kaatui tiskipöydälle joten luonnollisesti 0,75.
7. Toinen vahinko heti perään, otin jääkaapista toisen, erehdyttävän samannäköisen bulkkilagerin. Piristävä maku, 2,0.

8. Takaisin Sakuun, pienen harharetken jälkeen taas hieman parempaa. 1,75
9. Ruuanlaittokaljaksi yllätysveto: Saku. Pientä närästystä havaittavissa, hieman hajottaa jo. 1,25
10-11. Ruokana hirvipaisti, perunamuussia ja jotain metsämarjoja - Sakun monimutkaiset nyanssit pääsee taas oikeuksiinsa. 1,75
12. Närästys puskee kahta kauheammin, olut maistuu kauhealle ja reisissä hapottaa kun vaimo kävi taas hiihtolenkillä. 0,75
13. Tieteen ja blogin kunniaksi pitää uhrautua, mutta en tiedä kauanko enää pystyn - sisäelimet huutaa armoa, sydän pakottaa jaksamaan. Kaapissa on vain hapanoluita joten pakko jatkaa tällä tiellä. 0,5

Illan viimeinen ja aamupala olivat tällä kertaa identtiset.

14-16. Join hapanoluita, maistui aivan käsittämättömän hyvälle. Näinkö niistä alkaa pitämään - ajetaan ihminen epätoivon ja hulluuden partaalle, jonka jälkeen Saatana tarjoaa pikkusormen? Annoin kaikille arvosanaksi yli 3, käsittämätöntä.
16-18. Ajatus Sakusta tuntuu vieläkin huonolta, juon 2 gintonicia.
19-21. Sauna lämmin, Saku kylmä - monimutkainen makupaletti pääsee taas kerran oikeuksiinsa, olut paranee samassa suhteessa saunan lämpötilan kanssa. 1,75 / 2 / 2,25
22-23. Yritän paistaa blinejä, havaittavissa pientä vaikeutta silmä-käsi -koordinaatiossa. 1,5
24-25. Blinien kanssa tietysti muutamat vodkaryypyt, suudesin positiivisena puolena Saku maistuu aivan uudelta oluelta. 2,25
26. Pientä vaikeutta myös muussa koordinaatiossa: kaadun pihalle, luonnollisesti läikyttämättä olutta. 1,5
26. Ensimmäiset merkit koko kehon laajuisesti systeemivirheestä, yritän jatkaa tieteen nimissä koska kaapissa on vielä muutama olut. 1
27. Kaadun uudestaan, ymmärrän jättää kokeen ja viimeiset 3 olutta kesken. 2 buranaa viimeisen Sakun kanssa, en ymmärrä mikä pointti tässä kaikessa oli. 0,5

Ja mitä tästä kaikesta opimme? Tuskin paljon muuta kuin sen, että 21 nautitun oluen keskiarvoksi tuli tasan 1,5 joten pakko se on uskoa että se on sopiva arvosana.

Olutkokkailua: Amerikkalaishenkinen chili

Lämmin chili ja kylmä olut on loistava yhdistelmä tänne kylmään pohjolaan helpottamaan talvimasennusta. Resepti on aika vapaasti muokattavissa raaka-aineiden suhteen vaikka täysin vegaaniseksi, ainoastaan chipotle-chilit abodo-kastikkeessa on ainoa pakollinen aines. Käsittämätöntä kamaa, pistäisin tippana tulemaan suoneen jos pystyisin.

La Costena... (kuolaa)

• 400g jauhelihaa
• Chorizoa
• 2 sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• paprika
• 5 tomaattia
• chilejä abodo-kastikeessa maun mukaan, käytin about puolet
• 2 prk tomaattimurskaa
• 2,5 dl olutta
• lihafondi/liemikuutio
• savupaprikaa
• kuminaa
• ruskeaa sokeria
• suolaa
• pippuria
• (ranskankermaa ja juustoraastetta koristeeksi)

Kaada noin puolet oluesta lasiin kokkiveroksi. 

Paloittele chorizo paloiksi, paista nopeasti pannulla että saavat vähän väriä, ota pois ja ruskista jauheliha samalla pannulla.

Kuullota kattilassa sipulia ja valkosipulia muutama minuutti, lisää paprika ja jatka paistamista, lisää tomaatit ja anna muhia 5 minuuttia, lisää paistettu jauheliha ja chorizo.

Halkaise chilit ja poista siemenet (tai käytä siemenineen jos haluat lisää potkua), paloittele pienemmiksi ja viskaa kattilaan chilit, reippaasti abodo-kastiketta ja loput mausteet.

Lisää tomaattimurskat, olut ja fondi/liemikuutio, anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti, mielummin kauemmin jos ei nälkä pääse yllättämään. Kauho lautaselle, koristele ranskankermalla ja juustoraasteella (Monterey Jack on varmaan perinteinen, käytin Goudaa) ja nauti oluen kera.

Paska kuva, hyvää ruokaa

- Käytin tällä kertaa jauhelihaa ja chorizoa, yllättävän hyvin sopi ja vähensi reippaasti kokkausaikaa. Jos käytät esim. kassleria niin varmaan 3 - 5 tuntia pitää haudutella.

- Chipotle-chilit abodo-kastikkeessa, sanoinko jo kuinka päräyttävää kamaa tää on?

- Olueksi otin tarkoituksella kevyemmän juoman ettei se hallitsisi liikaa makua, mutta eihän se tässä maistunut käytännössä ollenkaan - loistavaa olutkokkailua. Joku täyteläisempi stoutti tai vähemmän tomaattia ja enemmän olutta toimii varmaan paremmin jos haluaa enemmän maltaista makua. 

Sonnisaari: Punk Metal Jacket ja punkkarit humalaan

Kiljut vaihtui ipaan

• Punk Metal Jacket IPA
• Panimo: Sonnisaari
• Tyyli: IPA (American)
• Alkoholi: 6,7 % 
• Promillet juodessa: ~1,0 ‰
• Suositus: Descendentsin levyä kuunnellessa, kiljujen loputtua

Jatketaan näköjään vanhan liiton meiningeillä, Stud Islandin poppoo oli tapansa mukaan tehnyt hyvän oluen, joka tällä kertaa "ei sisällä laktoosia eikä nakukauraa, Conan-hiivaa saatika hedelmää missään muodossa." Mutta eihän niitä välttämättä tarvitakaan!

Aika kevyet hedelmät sekä tuoksussa että maussa, tiukat maltaat hallitsee makua, katkeroa on mukavasti ja humalat nousee vielä hyvin esille. Täytyy kyllä myöntää, että on varmaan tullut juotua liikaa kaikkia lastenmehuja kun nämä perinteisemmät ipat maistuu pitkästä aikaa. 3,75 / 5

Mutta oletpa sitten punkkari tai junkkari, jossain vaiheessa meidän kaikkien pitää kasvaa, tai ainakin esittää kasvavamme, aikuiseksi. Olut harrastuksena alkaa kuitenkin jo olemaan käytännön valtavirtaa ja oman, hyvin rajatun etnografisen tutkimuksen perusteella olen tehnyt teorian...

Yli kolmikymppisen olutharrastajan -starttipakkaus loukkasi mua jollain syvällisellä tasolla

Teoria keski-ikäistymisestä

Kun suomalainen mies ylittää maagisen 30-vuoden rajan, on edessä vääjäämätön kriisi. Oman kuolevaisuuden ymmärtäminen, avio-onni, haikaran vierailu ja huonosti nukutut yöt ajavat miehen epätoivoisiin tekoihin. Kriisiin on kaksi ratkaisua: joko alat juoksemaan (eri asia kuin hölkkääminen, kts. 80-luku) tai juot kaljaa.

Juoksemisen aloittaminen on helppoa: ostat kaupasta ylihintaiset juoksukengät, hengittävän vaatekerraston ja alasuojan oravia varten. Oluenjuonti taas on hankalampaa: kaupassa hävettää ostaa menestyjän salkku Karjalaa, närästys hiipii jo neljännen törpön jälkeen ja vaimokin ihmettelee tyhjien tölkkien määrää tiskialtaan alla.

Mutta onneksi on käsityöläisoluet! Siirtyminen kaljanjuojasta olutharrastajaksi tarjoaa monenlaisia etuja: pari saunan jälkeistä tai futisolutta ovat miellyttävimpiä kun prosentteja on 10, huppu heiluu ihan huomaamatta muutaman tupla-ipan jälkeen ja aina on hyvä syy ostaa kaupasta olutta, "ihan vaan maistellakseni."

Mutta kuten kaikissa muissakin harrastuksissa, tämäkin pitää vetää överiksi. Ensimmäinen kerta SOPP-festareilla iskee tajuntaan kuin kiinalaiset kivet, jonka jälkeen on pakko saada aina vain isompia annoksia: HBF, CBH, CBS ja muut epämääräiset akronyymit avaavat maailman, jonka rajana on ainoastaan lompakon paksuus ja jossa järkevän harrastuksen ja humalahakuisuuden välinen raja on niin hyvin, hyvin pieni.

En ole ihan varma oliko tässä teoriassa joku pointti, mutta olkoot se vaikka tämä: on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka haluavat juosta ja niitä, jotka haluavat juosta kohti hautaa.