Sonnisaari: Punk Metal Jacket ja punkkarit humalaan

Kiljut vaihtui ipaan

• Punk Metal Jacket IPA
• Panimo: Sonnisaari
• Tyyli: IPA (American)
• Alkoholi: 6,7 % 
• Promillet juodessa: ~1,0 ‰
• Suositus: Descendentsin levyä kuunnellessa, kiljujen loputtua

Jatketaan näköjään vanhan liiton meiningeillä, Stud Islandin poppoo oli tapansa mukaan tehnyt hyvän oluen, joka tällä kertaa "ei sisällä laktoosia eikä nakukauraa, Conan-hiivaa saatika hedelmää missään muodossa." Mutta eihän niitä välttämättä tarvitakaan!

Aika kevyet hedelmät sekä tuoksussa että maussa, tiukat maltaat hallitsee makua, katkeroa on mukavasti ja humalat nousee vielä hyvin esille. Täytyy kyllä myöntää, että on varmaan tullut juotua liikaa kaikkia lastenmehuja kun nämä perinteisemmät ipat maistuu pitkästä aikaa. 3,75 / 5

Mutta oletpa sitten punkkari tai junkkari, jossain vaiheessa meidän kaikkien pitää kasvaa, tai ainakin esittää kasvavamme, aikuiseksi. Olut harrastuksena alkaa kuitenkin jo olemaan käytännön valtavirtaa ja oman, hyvin rajatun etnografisen tutkimuksen perusteella olen tehnyt teorian...

Yli kolmikymppisen olutharrastajan -starttipakkaus loukkasi mua jollain syvällisellä tasolla

Teoria keski-ikäistymisestä

Kun suomalainen mies ylittää maagisen 30-vuoden rajan, on edessä vääjäämätön kriisi. Oman kuolevaisuuden ymmärtäminen, avio-onni, haikaran vierailu ja huonosti nukutut yöt ajavat miehen epätoivoisiin tekoihin. Kriisiin on kaksi ratkaisua: joko alat juoksemaan (eri asia kuin hölkkääminen, kts. 80-luku) tai juot kaljaa.

Juoksemisen aloittaminen on helppoa: ostat kaupasta ylihintaiset juoksukengät, hengittävän vaatekerraston ja alasuojan oravia varten. Oluenjuonti taas on hankalampaa: kaupassa hävettää ostaa menestyjän salkku Karjalaa, närästys hiipii jo neljännen törpön jälkeen ja vaimokin ihmettelee tyhjien tölkkien määrää tiskialtaan alla.

Mutta onneksi on käsityöläisoluet! Siirtyminen kaljanjuojasta olutharrastajaksi tarjoaa monenlaisia etuja: pari saunan jälkeistä tai futisolutta ovat miellyttävimpiä kun prosentteja on 10, huppu heiluu ihan huomaamatta muutaman tupla-ipan jälkeen ja aina on hyvä syy ostaa kaupasta olutta, "ihan vaan maistellakseni."

Mutta kuten kaikissa muissakin harrastuksissa, tämäkin pitää vetää överiksi. Ensimmäinen kerta SOPP-festareilla iskee tajuntaan kuin kiinalaiset kivet, jonka jälkeen on pakko saada aina vain isompia annoksia: HBF, CBH, CBS ja muut epämääräiset akronyymit avaavat maailman, jonka rajana on ainoastaan lompakon paksuus ja jossa järkevän harrastuksen ja humalahakuisuuden välinen raja on niin hyvin, hyvin pieni.

En ole ihan varma oliko tässä teoriassa joku pointti, mutta olkoot se vaikka tämä: on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka haluavat juosta ja niitä, jotka haluavat juosta kohti hautaa.