Kaikki mummoni west coast ipat

Yksi raivostuttavimmista asioista (ruoka)blogeissa on nykyinen tyyli kertoa ummet ja lammet jostain keksitystä lapsuuden muistosta tai täysin asiaan liittymättömästä yksityiskohdasta, jolla pyritään validoimaan viiden sivun päästä löytyvä kahden sanan keksiresepti. Ensimmäisen postaukseni jälkeen tajusin käytännössä syyllistyneeni samaan, mutta koska asia sentään liittyi jotenkin aiheeseen niin ohessa paranneltu versio.


Kaikki mummoni west coast IPA:t

Isovanhempani kuolivat ollessani vain 7-vuotias, joten muistikuvani heistä ovat hyvin minimaaliset. Humalaiset muistikuvat baareista ovat jo aikoja sitten syrjäyttäneet suurimman osan lapsuusmuistoistani, mutta en ikinä unohda sitä tunnetta mikä tuli vastaan astuessani vanhan rintamamiestalon ovesta sisään - humalan ja maltaiden tuoksu huumasi jo ulkoeteisessä.

Muistan jo hyvin pienenä istuneeni mummon kanssa keittiössä hänen tehdessään kalakukkoa ja nauttien noita hedelmäisiä Amerikan herkkuja. IBU tai kantavierre eivät minulle vielä silloin paljon sanoneet, mutta muistan seuranneeni haltioituneena kuinka mummoni mestasi muikkuja ja joi Pizza Portin ja Sierra Nevadan ipoja toinen toisensa perään.

Mummoni, minä ja IPA (ca. 1983)

Pappani ei sitä vastoin koskaan IPA:lle lämmennyt, vaan nautti mielummin The Brueryn tynnyrikypsytettyjä stoutteja ja vaikka se sinällään erottikin isovanhempani toisistaan, oli rakkaus Kalifornian humaliin myös yhdistävä tekijä noille kahdelle Karjalan evakolle.

Vaikka muistoni mummosta ovat hyvin rajalliset, en koskaan unohda yhtä elämänohjetta jonka hän antoi minulle kylmänä talviaamuna '87: "Älä sie poeka muuta ku west coastia juo, muuten nuuttipukki sulle hapanoluita tuo."

Jos pystyn tämän elämänohjeen mukaan elämään, ja toivottavasti vielä jälkikasvulleni tämän ilosanoman eteenpäin antamaan, ei mummoni rakkaus länsirannikon IPA:an ollut turha.

'Murica, fuck yeah!

• Union Jack IPA
• Panimo: Firestone Walker
• Tyyli: IPA (American)
• Alkoholi: 7,0 % 
• Promillet juodessa: 0 ‰
• Suositus: Mummon kanssa karjalanpiirakoita rypyttäessä

Heti ensi hörpystä lähtien huomasi, että kyllä se mummo tiesi mistä puhui. Hämäävästä nimestä huolimatta perinteinen west coast ipa, iskee naamariin kuin Korkeajännitys kymmenvuotiaalle.

Humalan nimeen vannovassa oluessa perinteisiä länsirannikon aromeja: sitruksinen, greippinen ja makeahko, jossa katkeruus tulee jälkimainingeissa hyvin esiin.

Kovat arvostelut ratebeerissä sai jo innostumaan, mutta ei tämä nyt mitään maailmaa mullistava ollut. Oikein hyvä ipa, joisin kyllä mielellään toistekin.

3,75 / 5